Viikonloppuna tuli skräpättyä hyvässä seurassa ja sitten myös jälkimainingeissa kotona laatuseurassa yksin. ;)
Mulla oli toisetkin minipienet kuvat jotka olin tulostanutpuistokuvien kanssa ja ne valikoitui työnalle tälläkertaa.
Musta on ihanaa käyttää vanhoja hillottuja aarteita kuten tää SassaFrassin "klassikko" kuviopaperi silleen, että yhtään ei harmita kun sen käyttää. Halusin, että se jää hyvin näkyviin ja sehän jäi! Koska tarinaakin oli paljon, sekin vaati tilaa. Tässä vaiheessa vähän alkoi mietityttämään saako kuvat enää ollenkaan osaansa huomiosta. Päätin sijoittaa ne jossakin koulunpenkillä mieleen jääneestä ohjeesta viisastuneena oikeaan yläkulmaan, jonne silmä ensimmäisenä luonnostaan menee. (?) Eikä tuo nyt mun silmään pahalta tai epätasapainoiselta näytä. Tarinaa olisi tullut enemmänkin mutta sivusta loppui tila, joten kirjoitin loput sitten leiskan taakse.
Fiilisleiskat on ihan kivoja ja tärkeetä "terapiaa" mutta mun sydäntä lämmittää kun saa tehtyä tällaisen sivun jossa oikeasti on kerrottu joku juttu meidän elämästä. Kun lapsilla ei ole mitään vauvakirjoja niin tunnen taakan sen suhteen harteillani vahvasti.
No mutta koristeita sivu ei paljon kaivannut, muutama enameldotsi vaan. Herkut aakkoset punaisia glitteri thickerssejä.
_______________________________________________________________
Briefly in English: I love it when I can use old and loved paper like this SassaFrass "classic" on a page and not regreting it at all. I had a lot to say about these mini pictures and I was a little worried that they might not get any attention. But I think they do. Over all I'm really happy how this page turned out.
