Maksukatto letterinä ja ilman kuvaa

Tuossa kesemmällä tein pitkästä aikaa letterinkin. Jos ei tässä ollut tarpeeksi haastetta, skräppäsin ilman valokuvaa. 

Tyttöjä odottaessa tuli aika pian sairaalan maksukatto vastaan. Halusin tallentaa tällaisenkin muiston ja sopivaa kuvaa ei ollut, joten tuo varsinainen "vapaakortti" toimittaa kuvan virkaa. Kortin takaa löytyy myös tarinointi. 

En alkanut askartelemaan muovitaskuun mitään erikoista läppää, josta tarinointia pääsisi helposti käsiksi, vaikka esim. Amerikassa se tuntuu olevan kovin suosittua. Onkohan moni teistä skräppääjistä tehnyt tällaista muovitasku kirurgiaa? 

Taustakartonki on puukuvioista ihanuutta, siihen maskin avulla tehty vähän tähtiä. Paperit sieltä ja täältä, samoin koristeet. Aika paljon kyllä vanhempaa Dear Lizzy kokoelmaa. Ja sitä ihanaa säläpussin sisältöä.

Kilpailu isin huomiosta

*Argh. En osaa käyttää tätä bloggerin sovellusta kuvien sovittamiseksi sopivan kokoisiksi. Mur. Ja anteeksi kun näyttää niin tökeröltä. Saa vinkata kommenteissa miten niitä saa pienennettyä.*

Oltiin tänään piiiiiitkästä aikaa elinarskun kanssa Skypessä skräppäämässä ja sovittiin että molemmat laittaa tuotoksensa tänään vielä blogiin.

Huomasin että leiska syntyi samoilla väreillä kun edellinenkin, mutta haitanneeko tuo. Olen ilmeisesti tykästynyt nyt tohoncomboon.  Kulta tuppaa tunkemaan itsensä nyt jokaiseen sivuun, mutta antaa tulla. Oikeastaan on ihan kiva että sivuissa on jotakin "trendikästä" sen takia että niihin tulee vähän vaihtelua. On niin monta juttua, joista en osaa luopua, kuten vaikka noi roiskeet. 

Kuva on taas valitettavaa kännykkälaatua. Nyt sentään laitoin järkkärini lataukseen, jos vaikka sitä ihan käyttäisikin sitten joskus. Tuskin kuitenkaan leiskojen kuvaamiseen, koska sitten päivityksetkin pitäisi tehdä tietokoneella. :D

Kaikki tarvikkeet taasen iänikuista vanhaa varastoa, mahtavaa päästä tavarasta näin eroon! Sitten on parempi mieli ostaa uuttakin! Kiva kun kävit! ❤️

Taistelija

Jo on maailman kirjat sekaisin, nimittäin bloggaan tänään valmiiksi saamani leiskan! Whaaaat?!?

Oon kyllä tehnyt tätä sivua muutaman päivän aina silloin tällöin, mutta tänään se vihdoin valmistui. Kuvakin tällä kertaa edes semisiedettävä kun sain kuvattua jo päivällä. 

En kyllä tiedä saako teksteistä selvää. Mutta purin sivuun vähän tuntojani miltä tuntui nähdä oma lapsi kahden päivän ikäisenä, ihan liian pienenä ja hengityskoneessa. Jatkoin sivun taakse lisää kun seuraavana päivänä tuli lisää ajatuksia päähän. Kirjoitan joskus lisätarinointia sivun taakse. Sen sitten joku voi sieltä joskus löytää, tai ei. 

Höyhenpaperi on itse leimattu kraftille. Sinisen puukuviopaperin valmistajaa en muista. Keltainen sydänpaperi on AC:n Dear Lizzyn kokoelmasta. Taustan vaaleanpunainen paperi on Heidi Swappin. Koristeet on sieltä täältä, kukkakuviot on leikelty kuviopaperista. 

Luuta & nahkaa

Surkeita kuvia tilattiin, niitä siis tulkoon! :D

Kun lapsi syntyy niin aikaisin kun nää mun pikkuiset, ne ei ole kovinkaan kauniita ja suloisia pyöreäposkisia pikkuisia. Paitsi tietysti äidin ja isin mielestä ne oli kauniita! 

Varsinkin Noelle oli ihan liian suureen nahkahaalariin puettu, kun ei saanut tarpeeksi ravintoa mahassa. 

Taustalla on valkoisella musteella maskin läpi tuputeltuja tähtiä. Pinkin paperin reunassa oli valmiiksi tuo boordi. Sydämet on leikattu stampin' up:n leikkurilla. Lisäksi koristeina paljetteja ja nahkaisista aakkosista pisteitä ja asteriski. Noi iänikuiset aakkoset oli menettänyt totaalisesti jo liimansa, joten ne olen suosiolla liimannut uudelleen sivuun. 

 

Komparatiivi itsestäni

Juu, tuppaa vähän venymään tämä bloggaamisen väli. Noh, en ole halunnut ottaa blogista stressiä, ja tämä päivittyy kun päivittyy. 

Olen skräpännyt todella paljon. Leiskoja on kasapäin (en saa laitettua niitä albumeihin siitäkin syystä, että albumit on ihan täynnä!), niiden kuvaaminen vaan on jäänyt syystä tai toisesta. Nyt päätin että tämä huonossa valossa otettu kehno kuva saa kelvata. Haluan kuitenkin blogata mutta en ole valmis käyttämään aikaani leiskojen optimaaliseen kuvaamiseen. Ainakaan näin pimeään aikaan. 

Mulla on operaationa varastojen tyhjennys, enkä ole ostellut juuri mitään uutta piiiitkään aikaan. Se on oikeastaan ihan kivaa, koska käyttöönhän nää kamat on tarkoitettu. Tarvikkeet tässäkin sivussa on siis vähän sieltä ja täältä, osan valmistajaa en edes tiedä enää. 

Sydänääniä.

Bloggaaminen on muuttunut multitaskiksi, nimittäin naputtelen näitä aina tässä samalla kun nukutan ipanoita. En tajua että ne on kohta vuoden. Tästä leiskan kuvasta on kahden yön päästä vuosi. Mitä ihmettä?!? 

Loppuvaiheesta raskautta ei ole kovinkaan montaa kuvaa mahasta ja minusta, mutta käyrillä olosta sentään oli. Ihan viimeisinä päivinä käyrät ottettiin kolme kertaa ja lisäksi ultrattiin. Melko peruskauraa se alkoi olemaan, mutta toisaalta toi mukavaa odotettavaa niin pitkiin päiviin. Muistan että yhtenä päivänä katselin pitkään kuinka kellon viisarit liikkui. Kului se aika niinkin. Ja nykyään se kulkee siivillä. 

Tosta vaaleansinisestä ruutupaperista tuli mieleen niin elävästi sairaala, myös toi mintunvihreä muistutti leikkaussalin seinistä. Mietin ensin piilotarinointia kun toi tagi oli pakkiin eksynyt, mutta ei mulla ollutkaan niin mitään sen kummallisempaa sanottavaa tästä kuvasta juuri nyt, ehkä sit sen varsinaisen käyrälaitteen kuvasta voikin avautua kaikesta kurjasta ja ikävämästä. 

Koristerykelmissä osa on valmiiksi kerrostettuja ja osa mun kerrostamia. Ihmettelen itsekin että missä on roiskeet tai tarratimantit/puolihelmet/enamelit? Whaaaat? Noi iänikuiset mutta ihanat aakkoset alkaa melkein olla lopuillaan, mulla oli niitä kolme pakettia... 

Tää ylempi rykelmä olis saanut asettua tohon alemmaksikin, mutta väitän kovasti että mulla oli joku suurensuuri ajatus miksi sen pitää olla juuri tuossa missä on. En vaan enää muista sitä. Nyt silmään iskee vain tuo väli sen ja keltaisen paperin välillä. Ehkä ne roiskeet tähän vielä tulee joskus. Tuleeko teidän ikinä "korjattua" leiskoja tai lisättyä niihin jotakin sen jälkeen kun ne on jo kuvattu ja ehkä blogattukin?

Refluksitauti?

Kaikenmoista uutta tässä on saanut kokea viimeisen 51 viikon aikana kun elämässämme on ollut nämä tylleröiset. Yksi ehkä kurjimmista on ehdottomasti ollut Noellen oksentelu. 

Äidille se on aiheuttanut suuremman pahan mielen kuin itse neidille, mutta sekin taitaa olla aika luonnollista äitiyteen kuuluvaa "en olekaan kaikkivoipa enkä voi millään estää kaikkea ikävää kohdistumatta minun lapsiini" pahaa mieltä. 

Jokatapauksessa aiheesta syntyi melko helpohkosti leiska. Kovin on tarinointi painotteinen tämäkin. Kuvat edelleen kännylaatua, pahoittelut. Tämä on kuitenkin toistaiseksi ainoa keino, joten näillä mennään. 

Materiaalit on vähän sieltä ja täältä. Vanhaa varastoa tuhotaan vimmatusti, ja koska skräppäysaika on kortilla (niinkuin muukin aika ;)), melkein kaikki sivuni syntyy omista varastoista kasattujen pakkien avulla. Mulle on kivempaa "tuhlata" muutama vapaa ilta pakkien tekoon ja sitten keskittyä todella skräppäykseen kun siihen hommaan varsinaisesti ryhdyn. Joskus pakkien kasaaminenkin tuntuu skräppäykseltä, ja alitajunnassa varmaan aloitan sivun tekemisen jo silloin.

Yleensä kasaan pakin aakkosia vaille valmiiksi, mutta usein myös lisään jotakin koristeita joita pakissa ei vielä ollut varsinaisen skräppäyksen aikana. Isoin helpotus minulle pakeissa on se, ettei papereita tarvitse pläräillä ja etsiä kun ne on jo valmiiksi mietitty. 

Kasaatteko te muut valmiiksi pakkeja tms vai onko jokaisen sivun tekeminen aina ensin sukellus askartelutarvikkeisiin? 

Huh mikä blogitauko...

...enkä voi edes luvata että bloggaamistahti tästä mitenkään paranee, mutta jos nyt vaikka jonkun leiskan tänne laittaisi.

Tämä on melko tuore tapaus, paaaaaljon vanhempiakin leiskoja löytyy kyllä kameran ja tietokoneen kätköistä. Mutta niistä ehkä myöhemmin. 

Sivu kertoo siitä kuin tytöt tuli kotiin kuuden viikon sairaalarupeaman jälkeen. Tästä aiheesta olen skräpännyt muitakin sivuja, ja jotenkin tyttöihin liittyvät sivut on olleet toistaiseksi todella runsastarinointisia. Tarinalle on tullut mulle paljon suurempi merkitys kun mitä sillä aiemmin oli. Ehkä on enemmän sanottavaa, ehkä haluan muistaa enemmän, mutta on sivuja jotka on täynnä tekstiä ja vain kuva ja pari hassua koristetta, ja silti joudun jatkamaan tarinaa sivun taakse. Lähdinpä nyt sivuraiteille tässä... 

Tausta on gelatoilla ja vedellä tehty valkoiselle kartongille. Tein taustan jo ennen kun päätin minkä tarinan sivu kertoisi, mutta kun kaivoin nämä kuvat esiin se jotenkin loksahti kohdalleen. 

Halusin käyttää punaisia koristeita sivun yläosan rykelmissä ja sinisiä alemmassa. Washiteippi on sitten sitomassa näitä kaikkia yhteen. Pilvet on leikattu vaaaaaanhasta sassafrassin paperista, jota olen käyttänyt myös muistaakseni omista ristiäisistäni kertovaan sivuun. Josko sitä käyttäisi myös tyttöjen ristiäissivuun sitten joskus.

Otsikko on mun "normaaliin" varattuna tosi pieni, mutta silti tykkään siitä. Halusin päästä käyttämään studio calicon puuaakkosia vihdoinkin, mutta ensin ne piti värjätä mustiksi. Samoin tuo geotag on samaisen yrityksen. Muut aakkoset on jotakin vanhaa varastoa, en kyllä olekaan aikoihin mitään askartelukamaa hankkinut. Kommentteihin saa suositella hyviä askartelukauppoja koti- ja ulkomailta. 

Ps. Pahoittelen jos/kun kuvien laatu on huono, kuvasin sivun kännykällä.