Sydänääniä.

Bloggaaminen on muuttunut multitaskiksi, nimittäin naputtelen näitä aina tässä samalla kun nukutan ipanoita. En tajua että ne on kohta vuoden. Tästä leiskan kuvasta on kahden yön päästä vuosi. Mitä ihmettä?!? 

Loppuvaiheesta raskautta ei ole kovinkaan montaa kuvaa mahasta ja minusta, mutta käyrillä olosta sentään oli. Ihan viimeisinä päivinä käyrät ottettiin kolme kertaa ja lisäksi ultrattiin. Melko peruskauraa se alkoi olemaan, mutta toisaalta toi mukavaa odotettavaa niin pitkiin päiviin. Muistan että yhtenä päivänä katselin pitkään kuinka kellon viisarit liikkui. Kului se aika niinkin. Ja nykyään se kulkee siivillä. 

Tosta vaaleansinisestä ruutupaperista tuli mieleen niin elävästi sairaala, myös toi mintunvihreä muistutti leikkaussalin seinistä. Mietin ensin piilotarinointia kun toi tagi oli pakkiin eksynyt, mutta ei mulla ollutkaan niin mitään sen kummallisempaa sanottavaa tästä kuvasta juuri nyt, ehkä sit sen varsinaisen käyrälaitteen kuvasta voikin avautua kaikesta kurjasta ja ikävämästä. 

Koristerykelmissä osa on valmiiksi kerrostettuja ja osa mun kerrostamia. Ihmettelen itsekin että missä on roiskeet tai tarratimantit/puolihelmet/enamelit? Whaaaat? Noi iänikuiset mutta ihanat aakkoset alkaa melkein olla lopuillaan, mulla oli niitä kolme pakettia... 

Tää ylempi rykelmä olis saanut asettua tohon alemmaksikin, mutta väitän kovasti että mulla oli joku suurensuuri ajatus miksi sen pitää olla juuri tuossa missä on. En vaan enää muista sitä. Nyt silmään iskee vain tuo väli sen ja keltaisen paperin välillä. Ehkä ne roiskeet tähän vielä tulee joskus. Tuleeko teidän ikinä "korjattua" leiskoja tai lisättyä niihin jotakin sen jälkeen kun ne on jo kuvattu ja ehkä blogattukin?

Refluksitauti?

Kaikenmoista uutta tässä on saanut kokea viimeisen 51 viikon aikana kun elämässämme on ollut nämä tylleröiset. Yksi ehkä kurjimmista on ehdottomasti ollut Noellen oksentelu. 

Äidille se on aiheuttanut suuremman pahan mielen kuin itse neidille, mutta sekin taitaa olla aika luonnollista äitiyteen kuuluvaa "en olekaan kaikkivoipa enkä voi millään estää kaikkea ikävää kohdistumatta minun lapsiini" pahaa mieltä. 

Jokatapauksessa aiheesta syntyi melko helpohkosti leiska. Kovin on tarinointi painotteinen tämäkin. Kuvat edelleen kännylaatua, pahoittelut. Tämä on kuitenkin toistaiseksi ainoa keino, joten näillä mennään. 

Materiaalit on vähän sieltä ja täältä. Vanhaa varastoa tuhotaan vimmatusti, ja koska skräppäysaika on kortilla (niinkuin muukin aika ;)), melkein kaikki sivuni syntyy omista varastoista kasattujen pakkien avulla. Mulle on kivempaa "tuhlata" muutama vapaa ilta pakkien tekoon ja sitten keskittyä todella skräppäykseen kun siihen hommaan varsinaisesti ryhdyn. Joskus pakkien kasaaminenkin tuntuu skräppäykseltä, ja alitajunnassa varmaan aloitan sivun tekemisen jo silloin.

Yleensä kasaan pakin aakkosia vaille valmiiksi, mutta usein myös lisään jotakin koristeita joita pakissa ei vielä ollut varsinaisen skräppäyksen aikana. Isoin helpotus minulle pakeissa on se, ettei papereita tarvitse pläräillä ja etsiä kun ne on jo valmiiksi mietitty. 

Kasaatteko te muut valmiiksi pakkeja tms vai onko jokaisen sivun tekeminen aina ensin sukellus askartelutarvikkeisiin? 

Huh mikä blogitauko...

...enkä voi edes luvata että bloggaamistahti tästä mitenkään paranee, mutta jos nyt vaikka jonkun leiskan tänne laittaisi.

Tämä on melko tuore tapaus, paaaaaljon vanhempiakin leiskoja löytyy kyllä kameran ja tietokoneen kätköistä. Mutta niistä ehkä myöhemmin. 

Sivu kertoo siitä kuin tytöt tuli kotiin kuuden viikon sairaalarupeaman jälkeen. Tästä aiheesta olen skräpännyt muitakin sivuja, ja jotenkin tyttöihin liittyvät sivut on olleet toistaiseksi todella runsastarinointisia. Tarinalle on tullut mulle paljon suurempi merkitys kun mitä sillä aiemmin oli. Ehkä on enemmän sanottavaa, ehkä haluan muistaa enemmän, mutta on sivuja jotka on täynnä tekstiä ja vain kuva ja pari hassua koristetta, ja silti joudun jatkamaan tarinaa sivun taakse. Lähdinpä nyt sivuraiteille tässä... 

Tausta on gelatoilla ja vedellä tehty valkoiselle kartongille. Tein taustan jo ennen kun päätin minkä tarinan sivu kertoisi, mutta kun kaivoin nämä kuvat esiin se jotenkin loksahti kohdalleen. 

Halusin käyttää punaisia koristeita sivun yläosan rykelmissä ja sinisiä alemmassa. Washiteippi on sitten sitomassa näitä kaikkia yhteen. Pilvet on leikattu vaaaaaanhasta sassafrassin paperista, jota olen käyttänyt myös muistaakseni omista ristiäisistäni kertovaan sivuun. Josko sitä käyttäisi myös tyttöjen ristiäissivuun sitten joskus.

Otsikko on mun "normaaliin" varattuna tosi pieni, mutta silti tykkään siitä. Halusin päästä käyttämään studio calicon puuaakkosia vihdoinkin, mutta ensin ne piti värjätä mustiksi. Samoin tuo geotag on samaisen yrityksen. Muut aakkoset on jotakin vanhaa varastoa, en kyllä olekaan aikoihin mitään askartelukamaa hankkinut. Kommentteihin saa suositella hyviä askartelukauppoja koti- ja ulkomailta. 

Ps. Pahoittelen jos/kun kuvien laatu on huono, kuvasin sivun kännykällä.